perjantai 1. kesäkuuta 2012

Yhteensä

Mikäli muistan oikein kaikkien luovutuskertojen tulokset, olen nyt luovuttanut yhteensä 55 munasolua. Luovutuskertoja on takana sallitut kolme, eli enempää en päätyne luovuttamaan. Ikärajakin tulee pian vastaan. Kaikesta päätellen en kärsisi hedelmättömyydestä jos haluaisin lapsia - tai ainakin munasarjani toimivat mallikkaasti, kohdusta en tietenkään tiedä. En ole vielä kuullut kolmannen luovutuskerran tuloksista muuta kuin saatujen munasolujen määrän, mutta kummallakin edellisellä kerralla soluja on hedelmöittynyt ja alkioita on saatu pakkaseenkin - niiden lukumäärää minulle ei kuitenkaan kerrota. Tähän mennessä tämän prosessin seurauksena on syntynyt yksi lapsi, josta en tiedä muuta kuin sen, että hän on olemassa.

Kehoni on reagoinut hormoneihin joka kerta edellistä kertaa aktiivisemmin: ensimmäisellä luovutuskerralla munarakkuloita oli yli 20, toisella liki 30 ja kolmannella yli 30. On siis luultavasti terveyteni kannalta hyvä, että hormonipiikkirumbat ovat nyt ohi. Ajattelin kuitenkin jatkaa kirjoittelua silloin tällöin. Ihmiset, joiden kanssa tästä aiheesta voisi keskustella mielekkäästi, ovat todella harvassa, sillä useimpien on vaikea eläytyä asiaan. Blogista on siksi iloa: ainakin voin kirjoittaa ajatuksiani auki itselleni. Mahdollisesti joku jopa lukee niitä.

Liitin sivupalkkiin listaa blogeista, joita seuraan säännöllisen epäsäännöllisesti. Kuten näkyy, monet niistä käsittelevät lapsettomuutta. Lapsettomuusblogeihin törmääminen oli yksi niistä kimmokkeista, jotka saivat minut ryhtymään munasolunluovuttajaksi.

15 kommenttia:

  1. Jatka ihmeessä kirjoittelua. On piristävää ja tarpeellista lukea välillä asioista toisesta suunnasta. Mun täytyy itse välillä pitää taukoa lapsettomuusblogien lukemisesta, koska huomaan vajoavani syvemmälle. Tauon jälkeen toivoa on taas ja jaksaa olla positiivinen. :) Ja jakaa.

    VastaaPoista
  2. Olipa hyvä että löysin blogisi! =) Olet tehnyt ihan mielettömän hienon teon jo kolmesti ja siitä hatunnosto sinulle. Itse olen jo jonkin aikaa miettinyt, että mahdolliseti aion ainakin tarjota itseäni luovuttajaksi muutaman vuoden kuluttua jos vaan kelpaan. Olen miettinyt asiaa hyvin monelta kantilta ja käyttänyt aikaa asian vatvomiseen päässä vaikkei se vielä ajankohtainen olekkaan. Tästä blogistasi sain taas uutta tietoa ja voin taas miettiä uusilta kanteilta asiaa.

    Jatka ihmeessä kirjoittelua, minä ainakin aion olla lukijanasi jatkossa.

    VastaaPoista
  3. Päädyin tänne oman blogini liikennettä huvikseni seuratessani ja olen otettu laittamastasi linkistä. :)

    Tahdon sanoa sinulle, että kiitos siitä, mitä olet tehnyt. Oman, vuosikausia kestäneen lapsettomuuteni myötä myös mahdollinen munasolunluovuttajan tarve on ollut ajankohtainen aihe (minä kuulun niihin onnekkaisiin ihmisiin, joilla "oma" luovuttaja löytyisi lähipiiristä, mikäli sinne asti elämäntilanteeni ajautuu). Tuntuu hurjalta ajatella, että joku lähtee munasolujen keräystä edeltävään hormonirumbaan ihan vapaaehtoisesti, ilman sitä rakkaan ihmisen auttamisen halua. Mikäli oma tilanteeni ei olisi mikä se on, tahtoisin ajatella itse voivani olla yksi teistä. Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Upean ja epäitsekkään teon olet tehnyt, kunnioitan sitä valtavasti! Itselläni tilanne ei, ainakaan näillä näkymin, vaadi luovutettuja munasoluja, mutta kuka sitä tietää, mitä tässä vielä edessä on. Tuntuu hyvältä tietää, että sinunlaisia ihmisiä on, jotka mahdollistavat toisille tämän toisinaan niin mahdottomalta tuntuvan asian. Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa.

    VastaaPoista
  5. Minulle on ilmoitettu sallittuja luovutuskertoja olevan viisi ja koska haluan tehdä kaiken mitä voin auttaakseni, on vuoden päästä tiedossa viimeinen kerta. Olkoonkin, että nyt neljännellä kerralla olo oli melkoisen kurja, 63 munarakkulaa. Ensimmäinen kypsytyspiikki ei toiminut ja toisen jälkeen sieltä saatiin poimittua kuusi munasolua. Toivon hartaasti, että solujen saaja raskautuu helposti.
    Omituista, on huono omatunto noin "huonosta" suorituksesta, vaikka olikin riski nollatulokseen.

    VastaaPoista
  6. Hei, olen kirjoittamassa 9 kuukautta -lehteen munasolujen luovuttajasta. Satuin lukemaan blogisi, ja mielestäni olisit juuri sopiva kertomaan kokemuksistasi. Jutun voi tehdä myös anonyymisti. En kuitenkaan löytänyt blogistasi yhteystietojasi, minuun voi ottaa yhteyttä ja kysyä tarkemmin, mailini on noora.lahde@gmail.com. Myös joku muu viestiketjuun vastannut voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi, teidän apua tarvitaan! :) Kiitos!

    VastaaPoista
  7. Luin läpi blogisi, kun kolmenkympin kriisin kynnyksellä tuli jälleen kerran mieleen ajatus munasolujen luovuttamisesta. Lukiessa välillä taivuin kielteiselle kannalle (kaiken maailman sorkkimiset, piikit ja kivut), välillä myönteiselle (prosessin mielenkiintoisuus, mahdollisuus auttaa lapsettomia ja lapsen syntymä). Kiitos siis blogistasi, hauska löytö!

    VastaaPoista
  8. Hei pitkästä aikaa! Kiitos kommenteistanne, ne lämmittävät mieltä. Voin kyllä suositella luovuttamista; olen edelleen iloinen siitä, että ryhdyin toimeen.

    Lain mukaan mahdollinen luovutuskertojen määrä taitaa tosiaan olla viisi, mutta se klinikka, jonne luovutin, oli rajannut määrän kolmeen. Vaikuttaisi olevan melko yleistä, että hoidot ovat kerta kerralta raskaampia ja munasoluja alkaa ennen pitkää tulla kohtuuttoman paljon, joten päätös on mielestäni järkevä. Jos munarakkuloita tulee liikaa, solujen laatu kärsii, ja lisäksi rajansa silläkin, mille kroppa kannattaa altistaa.

    Noora Lähde, laitoin sähköpostia.

    VastaaPoista
  9. Hei kiitos blogistasi!
    Onnistuin hukkaamaan kirjoittamani pidemmän kommentin mutta olen hyvin samoista syistä miettinyt luovuttajaksi ryhtymistä. En omaa hoivaviettiä enkä kaipaa lapsia mutta kuvittelen hieman itsekkäästi saaneeni luonnon lottoarvonnassa ihan ok paketin perimää joka kannattaisi ehkä jakaa tarvitseville, taustalla tietysti halu auttaa ja muutamien tuttavien kokemukset hedelmöityshoidoista.

    Kuinka kauan prosessi kokonaisuudessaan kestää ensimmäisestä käynnistä lopputarkastukseen jos kalenterissa on tilaa? Ymmärsin että kiirestäsi johtuen ensimmäisen kerran maaliskuusta elokuuhun olisi voinut tapahtua lyhyemmässäkin ajassa. Olen nimittäin pohtinut pojektin ajoittamista loman ajaksi.

    Erityisesti "emotionaalisesti huoleton ja sosiaalisesti hieman hajamielinen minä" osui ja upposi :D

    Terv
    Aikataulutusta vaille valmis päätös

    VastaaPoista
  10. Terve!

    Hauskaa jos olen tehnyt päätöksenteon sinulle helpommaksi! Ensimmäisen hoidon aikataulu oli tosiaan hyvin väljä, sillä ensin minun piti paiskia töitä alta pois, ja sitten poiminnan jälkeen omat lomani ja klinikan lomat yhteensä siirsivät jälkitarkastuksen elokuulle. Prosessi voi siis käydä selvästi vikkelämminkin. Viimeinen luovutukseni taidettiin panna pakettiin alle kahdessa kuukaudessa, mutta siinä vaiheessa ei tietenkään tarvinnut enää käydä alkutarkastuksissa, eikä vastaanottajan kiertoa tarvinnut synkata omani kanssa.

    Ensimmäiset käynnit vievät ehkä pari viikkoa - mahdollisesti vähemmänkin, mutta tämä lienee klinikkakohtaista ja riippunee siitäkin, kuinka kiire heillä paraikaa on. Sitten tsekataan kuukautiskiertosi (on hyvä jos olet pitänyt siitä tarkkaa kirjaa muutaman kuukauden ajan) ja tutkitaan kalentereita. Saattaa olla, että vastaanottajan tai vastaanottajien kuukautiskiertoa pitää tahdistaa, ja se vie muutaman viikon. Et siis välttämättä pääse luovuttamaan heti alkutarkastuksia seuraavassa kierrossasi - riippuu siitä missä vaiheessa kiertoasi mennään - mutta sitäseuraavassa varmasti, jos ei klinikan lomia satu päälle. Pistokset ja poiminta vievät pari viikkoa ja ne ovat ainoa aika, jolloin minusta on viisasta katsoa ettei kalenteri ole liian täynnä. Muutaman viikon tai ehkä kuukauden päästä poiminnasta on lopputarkastus. Varautuisin siis siihen, että koko juttuun menee kolme kuukautta, josta kaksi viikkoa on toimintaa ja loput vain satunnaisia lääkärikäyntejä.

    Voit muuten hyvin kertoa lääkärille, että toivoisit pistosten ajoittuvan loma-ajallesi. Siihen varmasti suostutaan kunhan se ei ole klinikankin loma-aika. Mene vain ajoissa alkutarkastuksiin niin varsinaisen touhun ajoittaminen käy helposti. Toivottavasti tämä selvensi asiaa!

    VastaaPoista
  11. Mä kotiuduin juuri ensimmäisestä punktiosta, saldona 13 munasolua. Mulla koko hoitojakso sekä keräys sujui vaivattomasti ja luovutuksesta jäi hyvä mieli, voisin mennä toistekin! Nyt vaan toivomaan, että hoito on vastaanottajalle tuloksellinen... :)

    Kirjottele vaan vielä, jos siltä tuntuu. Olisi kiva lukea lisää asiallista asiaa aiheesta, varsinkin kun netistä muuten löytyvä keskustelu on mitä on... Hirveesti vääriä käsityksiä ja hölmöjä mielipiteitä aiheesta liikeellä.

    -E

    VastaaPoista
  12. Olen parhaillaan miettimässä luovuttamista. Hauskaa, että täältä löytyy aiheesta kirjoitusta. -S

    VastaaPoista
  13. Kiitos blogistasi, sait pitkään harkinnassani olleen luovutuksen nyt konkretisoitumaan käytännön teoiksi ja etsimään klinikkojen yhteystietoja, huomenna pistän sitten soittaen. Olisi muuten mielenkiintoinen kuulla ihmisten kokemuksia jos joku on ollut eri klinikoilla luovuttajana (vai onko sellainen edes sallittua?) että onko niissä isoja eroja. Kaikki klinikat vaikuttavat kuitenkin onneksi todella laadukkailta ja asiansa osaavilta eli sen suhteen ei onneksi tarvitse vissiin jännittää.

    VastaaPoista
  14. Hei! Mahtavaa kun olet kirjoittanut blogia aiheesta. Asia, jota pohdin on, että mille klinikalle sitä sitten ottaisi yhteyttä?! Onko paikoissa eroja. Onko ihan käytäntö että maksu tulee käteisenä kirjekuoressa?? Se tuntuu varsin omituiselta. Ei jää mitään "kuittia" heille että maksu on suoritettu?

    Tässä kohta 30 täyttämässä enkä myöskään ole saanut sitä "äitiysgeeniä", mutta jos voisin suoda jollekin lasta toivovalle mahdollisuuden raskauteen niin mikä sen hienompaa! :)

    VastaaPoista
  15. Hei. Tietäisiköhän kukaan sijaissynnytyksestä kiinnostuneita? Juu, sehän on kielletty Suomessa nykyään, mutta lakiahan voi kiertää, ihan laillisesti... Oma lehmä on tässä tietenkin nyt ojassa, myönnän sen, sillä itse olen etsimässä sellaista ja nimenomaan Suomesta, mutta yritys tuntuu toivottomalta. Siksi yritän tunkea kysymystäni julkisesti joka paikkaan toivoen että "ehkä joku joskus jossain tietäisi jotain"... Anteeksi tungetteluni hieman ohi aiheen.

    VastaaPoista