Enhän minä malttanut tätä yhteen kertaan jättää. Olen siis viime aikoina taas pistellyt itseeni Gonal- ja Cetrotidepiikkejä jo melko rutinoituneesti. Tällä kertaa lähdettiin liikkeelle heti vähän pienemmillä hormoniannoksilla kuin ensimmäisellä luovutuskerralla, ja väittäisin sen tuntuvan. Tai sitten touhun tuttuus vaikuttaa. Joka tapauksessa mielialaoireet ovat olleet selvästi vähäisempiä kuin muutama kuukausi sitten.
Cetrotidestä täytyy kuitenkin valittaa. Gonalhan tulee maailman helppokäyttöisimmässä kynässä, mutta Cetrotidepaketissa on neste ruiskussa, jauhe purkissa ja kaksi neulaa, joiden kanssa saa askarrella aikansa ennen kuin annos on valmiina pistettäväksi. Olen muutamaan otteeseen onnistunut vetämään liuoksen takaisin ruiskuun ilman, että mukaan on tullut yhtään ilmakuplaa, mutta aina se ei vain mitenkään onnistu. Ja sitten kun ruiskussa on ilmakupla, en kerta kaikkiaan saa sitä sieltä pois vaikka mitä tekisin vaan lopulta turhaudun ja päätän sen olevan niin pieni, ettei se haittaa, ja sitten truuttaan sen vatsaani liuoksen mukana. Mutta se on kamalaa, en tykkää pistää itseeni ilmakuplia, yök. Se ääni ja se pieni prutsahtava tunne, yök, yök, yök.
Cetrotide aiheuttaa myös pienen allergisen reaktion, mutta se on ihan ok. Kauheaa on vain se pieni ilmakupla.
