maanantai 26. syyskuuta 2011

Uudestaan

Enhän minä malttanut tätä yhteen kertaan jättää. Olen siis viime aikoina taas pistellyt itseeni Gonal- ja Cetrotidepiikkejä jo melko rutinoituneesti. Tällä kertaa lähdettiin liikkeelle heti vähän pienemmillä hormoniannoksilla kuin ensimmäisellä luovutuskerralla, ja väittäisin sen tuntuvan. Tai sitten touhun tuttuus vaikuttaa. Joka tapauksessa mielialaoireet ovat olleet selvästi vähäisempiä kuin muutama kuukausi sitten.

Cetrotidestä täytyy kuitenkin valittaa. Gonalhan tulee maailman helppokäyttöisimmässä kynässä, mutta Cetrotidepaketissa on neste ruiskussa, jauhe purkissa ja kaksi neulaa, joiden kanssa saa askarrella aikansa ennen kuin annos on valmiina pistettäväksi. Olen muutamaan otteeseen onnistunut vetämään liuoksen takaisin ruiskuun ilman, että mukaan on tullut yhtään ilmakuplaa, mutta aina se ei vain mitenkään onnistu. Ja sitten kun ruiskussa on ilmakupla, en kerta kaikkiaan saa sitä sieltä pois vaikka mitä tekisin vaan lopulta turhaudun ja päätän sen olevan niin pieni, ettei se haittaa, ja sitten truuttaan sen vatsaani liuoksen mukana. Mutta se on kamalaa, en tykkää pistää itseeni ilmakuplia, yök. Se ääni ja se pieni prutsahtava tunne, yök, yök, yök.

Cetrotide aiheuttaa myös pienen allergisen reaktion, mutta se on ihan ok. Kauheaa on vain se pieni ilmakupla.

4 kommenttia:

  1. Vau, todella mahtavaa että olet luovuttanut munasoluja, ja että teet sen vielätoistamiseen vaikka olet piikkikammoinen ja tiedät nyt miten epämiellyttävä kaikki on!

    Itse en ole piikkikammoinen, ja pistelen myös potilaita, mutta kun piti itseeni pistää verenohennuslääkettä semmoisella todella pienellä neulalla niin kylläse oli vaikeaa :o)

    VastaaPoista
  2. Pistämiseen kyllä tottui, otin sen siedätyshoitona.

    Lisäksi kaksi asiaa korvaa riesan aika hyvin: Ensinnäkin on siistiä jos luovuttamistani munasoluista tulee jotain, siis lapsi tai jopa lapsia. Sen todennäköisyys lisääntyy kun luovutan useaan otteeseen. Toiseksi ne poimintapäivän mömmöt ovat hauskoja. :p

    VastaaPoista
  3. Ihana lukea, että on noin hyväsydämisiä ihmisiä jäljellä, jotka ryhtyvät luovuttajiksi vielä toistamiseenkin!

    Meilläkin kun on harkinnassa luovutettujen solujen käyttäminen, jos omat solut eivät suostu yhteistyöhön, niin sinunkaltaisten ihmisten olemassaolo tuntuu itselle todella tärkeältä.

    VastaaPoista
  4. En minä hyväsydämisyydestä tiedä, mutta kun tähän kerran ryhtyi, niin miksei sitten uudestaankin. Kuten aiemmista kirjoituksistani selviää, motiivini luovuttamiseen ovat moninaiset: en halua lapsia, mutta perimieni geenien eteenpäinsiirtäminen on ihan eri asia ja itse asiassa hauska ajatus. Ja toisaalta on olemassa ihmisiä, jotka kauheasti haluavat lapsia, mutta joiden kohdalla omien solujen käyttö ei onnistu. Yhtälö vaikutti selvältä, ja sitten kun vielä jotain kautta päädyin lukemaan lapsettomuudesta kärsivien ihmisten blogeja ja hahmotin kuinka kovasti ihmiset voivat lasta toivoa, luovuttamatta jättäminen olisi tuntunut vain tyhmältä.

    Toivon onnea yritykseenne, Jadekivi.

    VastaaPoista