Olen ajatellut luovutukseni seurauksena mahdollisesti syntyvän lapsen äitiä paljon enemmän kuin isää. Se on itse asiassa vähän hassua, sillä todennäköisimminhän mahdollisen lapsen perimä on peräisin minun lisäkseni juuri tuosta tuntemattomasta miehestä, eli minua kai pitäisi kiinnostaa. Yhtä kaikki, äiti mietityttää selvästi enemmän. Ehkä hämmennys johtuu juuri siitä, että hänen kiertonsa käännetään tasatahtiin omani kanssa kulkevaksi. Yhtäkkiä kehoni tavanomainen arkipäiväinen rytmi onkin merkityksellinen; minussa on elimiä ja hormoneita, joiden ehdoilla toimitaan, ja minunkin piti ajoittaa asioita kalenteriini niiden määräämille päiville. Jos näin vähäkin tuntuu kummalliselta, hedelmöityshoidot mahtavat olla kehosuhdetta melkoisesti muuttava kokemus. Joudun seuraamaan kehoani, jonka rytmeihin ja toimivuuteen en voi vaikuttaa. Ja joku toinenkin nainen joutuu.
Tiedättehän, että jos samassa taloudessa asuu useita naisia, esimerkiksi äiti ja tyttäriä, heillä on yleensä kuukautiset suunnilleen samaan aikaan? Kehot reagoivat ties mihin feromoneihin ja tahdistuvat. Nyt jonkun naisen keho pannaan reagoimaan kuin olisin hänen sisarensa, emmekä tunne toisiamme.
Toivottavasti tahdistus ei ole epämukavaa.